Aikuisoppijoiden tunteet suomen kielen reaaliaikaisessa etäopetuksessa

Abstract

Tässä artikkelissa tutkin aikuisoppijoiden tunteita suomen kielen reaaliaikaisessa eli synkronoidussa etäopetuksessa. Tarkastelen, millaisia tunteita ja kuinka usein oppijat kokivat suomen kielen etäopetuksessa sekä millaisissa tilanteissa ja mistä syistä oppijat kokivat erilaisia tunteita. Hyödynnän tutkimuksessa Pekrunin (2016, 2018) kontrolliarvoteoriaa. Aineisto koostuu verkkokyselystä (n = 104), jonka analysoin sisällönanalyysin avulla. Tulosten perusteella suomen kielen aikuisoppijat kokivat reaaliaikaisessa etäopetuksessa huomattavasti useammin myönteisiä kuin kielteisiä tunteita: 94 prosenttia vastaajista kertoi tuntevansa iloa ainakin kerran viikossa, kun taas ahdistusta tunsi viikoittain 23 prosenttia vastaajista. Eniten sekä positiivisia että negatiivisia tunteita aiheuttivat oppijaan itseensä kohdistuvat seikat kuten oma oppiminen, asioiden ymmärtäminen ja oman oppimisprosessin eteneminen. Vastausten perusteella yksi merkittävä kielenoppijan toimijuutta rajoittava ja pääasiassa ikävystymistä aiheuttava tekijä oli oppijan fyysinen olotila kuten väsymys, joka johtui usein suomen opiskelusta töiden ohessa. Opettajan olemuksella, toiminnalla ja pedagogisilla valinnoilla oli merkittävä vaikutus oppijoiden kokemiin tunteisiin. Opettajan ystävällisyys oli erittäin tärkeää positiivisten tunteiden edistämisen kannalta, ja negatiivisia tunteita puolestaan aiheuttivat esimerkiksi opettajan pitkät yksinpuhelut. Teknologisen oppimisympäristön näkökulmasta iloa ja onnea tuottivat verkossa sijaitsevat pelipohjaiset oppimisympäristöt, kun taas etäopetuksen tekniset ongelmat synnyttivät ahdistusta, ikävystymistä ja turhautumista. Tärkeä myönteisten tunteiden lähde oli vuorovaikutus toimijoiden välillä ja erityisesti breakout-huoneissa tapahtuva pienryhmätyöskentely, joka mahdollisti opiskelijoiden tutustumisen toisiinsa, puhumisen harjoittelemisen, vertaisoppimisen, yhteenkuuluvuuden tunteen sekä osallisuuden kokemuksen.